lähiöiden lähestyvän jymyn. Pian juuret
puhkaisevat maan, ensin tulevat talojen taimet
sitten hiekkalaatikot, mattotelineet, saunavuorot
pysäkki tähän, piste.
Asukkaat tunnustelevat kaikkea,
läikyttelevät elämäänsä
uusille pinnoille, varaavat aikaa aikatauluista
aikuisten saduille
grillijonoille, janoille, kaikille mausteille
täällä lauletaan lähiöinä
tuikkivat taustakuvat, ikkunat ja sivupeilit
Tähän versoo aamu,
edessä lähellä kaukana siintää Prisma
äidit työntävät lastenvaunuja tulevaisuuteen
isät kulkevat edestakaisin, työntävät otsaa
ja karstaavat tuulilasista
avaruuden harsoa
siellä täällä joitakuita
kiertelemässä
käsi kädessä ja yksin
me olemme avaruuden lapsia
jne.
Huomautus. Kutuharju haastoi valitsemaan kirjoittajan helmen omasta tuotannosta. Koska olen vähän ujo valitsemaan tällaisia "helmiä", pyysin häntä valitsemaan puolestani. Kutuharju valitsi viisi tekstiä, joista minä valitsin sitten tuon yhden. (Jymy on siis postattu aiemmin Suliaisissa.) Olen muuten jo ehtinyt tätäkin luonnostani hiomaan ja valmiimpi/erilainen versio löytyy tekstitiedostoistani. En kuitenkaan julkaise sitä, koska pidän blogin edelleen luonnosalustana ja valmiit (valmiimmat)/muut versiot saavat etsiytyä muille julkaisuareenoille, jos ovat etsiytyäkseen.
9 kommenttia:
On se. Helmi. Ja sanoit jo laskeneesi sen päälle uuden helmiäiskerroksen pöytälaatikkoosi. Hyvä sua.
Kiitos, Peikko. Hyvä suakin.
Tuo oli tosi hyvä runo, raikas, ja kerrankin ymmärsin mitä runossasi sanotaan.
Lähiö on hieno paikka asua ja mattoteline on monikäyttöinen hi-tech-tuote.
Tuo oli tosi hyvä kommentti: "ja kerrankin ymmärsin mitä runossasi sanotaan." XD
Hyvin skulaa jo tässäkin muodossaan tämä joutsenenkaulainen lähiörapsodiasi. Kierrettä ja fjongaa löytyy mukavasti!
Tämä runo tuntui heti läheiseltä. Kuin olisi pitkästä aikaa päässyt käymään lapsuuden kodissa.
Kiitos! Ja erikoisen jännä lopetus tuossa runossa. Jne... se antaa runolle vielä isommat siivet!
Oopee, oletko kirjoittanut kritiikkejä? Voisit tuoda lennokkuutta lajityyppiin, kierrettä ja fjongaa;-)
Kiitos erkeeper. Tuo jne tuli siitä että edellinen säe "me olemme avaruuden lapsia" on lainaus jostain ikivanhasta ultra Bran biisistä, ja lennähti runooni ties mistä. Halusin lainata myös seuraavan säkeen ja koska en muistanut sitä, kirjoitin vain jne. Siitä tulikin sitten ihan sopiva päätös runolle. Myöhemmin muistin myös biisin jatkon: "linnunradan kiertolaisia" mutta tuohon jne:en oli hyvä päättää.
Hyvä valinta!
Ihan mahtava sekoitus orgaanista kasvua ja taikaa.
Prismaan värittyy nykyään ihan oma uusi sävynsä --
Tämä on musta silti kaunein lause:
äidit työntävät lastenvaunuja tulevaisuuteen
Joo, Kutuharju, tietysti Prisma värittää runoa nyt ihan eri tavalla.
äidit työntävät...on varmasti lukijasta riippuen joko hieman pelottava tai toiveikas.
Lähetä kommentti