Ukulele Ike

Koska tuubista ei ole saatavilla Jolie Hollandin Darlin Ukulelea, sunnuntaiklassikon virkaa saa toimittaa Cliff Edwards alias Ukulele Iken If I Had You.

Muita sunnuntaiklassikkoja täällä.

Tätien käsittely

Veistos ei ollut täydellinen.

Siinä ei ollut henkeä.

Nyt on,

tätien käsittelyn jälkeen.

Miun väki

Pakkasen keskelle hieman Héctor Lavoen (1946-1993) kuumia salsarytmejä. Puertoricolaissyntyinen lattarisupertähti Lavoe levytti Mi Genten Afrikassa Fania All Starsin kanssa 1973.

Propsit tästä klassikosta menevät ystävälleni M:lle, jonka facebook-linkistä tämän värikkään ja viehkon videon härskisti ryöväsin.

Muita kuumia ja kylmiä sunnuntaisoitteloita täällä.

Saa luvan

Pitää kiinni, niin, tant ara rum. On arojen eläin, hevonen, se näkee vaaran merkit lauman reaktioista, vauhkoontumisen ensiaskeleet, yksi sivuun. Se saa, luvan pillastua. kin. Hevosella on. Kaksi ylimääräistä yläraajaa, oikea ja vasen, sekä otsa joka kohta. Vähintään yksi kuiskaaja korvan takana, jouhet kuuluvat tuulelle. Lähtien. Laidun virtaa kevyesti aaltoillen, kesyyntyminen on. Kaksi askelta sivuun suunnasta. Kaksi.

Jymy

Painan korvani maata vasten ja kuulen maan alta

lähiöiden lähestyvän jymyn. Pian juuret

puhkaisevat maan, ensin tulevat talojen taimet

sitten hiekkalaatikot, mattotelineet, saunavuorot

pysäkki tähän, piste.

Asukkaat tunnustelevat kaikkea,

läikyttelevät elämäänsä

uusille pinnoille, varaavat aikaa aikatauluista

aikuisten saduille

grillijonoille, janoille, kaikille mausteille

täällä lauletaan lähiöinä

tuikkivat taustakuvat, ikkunat ja sivupeilit

Tähän versoo aamu,

edessä lähellä kaukana siintää Prisma

äidit työntävät lastenvaunuja tulevaisuuteen

isät kulkevat edestakaisin, työntävät otsaa

ja karstaavat tuulilasista

avaruuden harsoa

siellä täällä joitakuita

kiertelemässä

käsi kädessä ja yksin

me olemme avaruuden lapsia

jne.

Huomautus. Kutuharju haastoi valitsemaan kirjoittajan helmen omasta tuotannosta. Koska olen vähän ujo valitsemaan tällaisia "helmiä", pyysin häntä valitsemaan puolestani. Kutuharju valitsi viisi tekstiä, joista minä valitsin sitten tuon yhden. (Jymy on siis postattu aiemmin Suliaisissa.) Olen muuten jo ehtinyt tätäkin luonnostani hiomaan ja valmiimpi/erilainen versio löytyy tekstitiedostoistani. En kuitenkaan julkaise sitä, koska pidän blogin edelleen luonnosalustana ja valmiit (valmiimmat)/muut versiot saavat etsiytyä muille julkaisuareenoille, jos ovat etsiytyäkseen.

Hannah

In bloom of life

She's snatched from hence

She had no room

To make defence

For tyger fierce

Took life away

And here she lies in a bed of clay

Until the Resurrection Day

Teksti Hannah Twynnoyn (n. 1670-1703), malmesburylaisen pubityöntekijän hautakivessä. Hannah oli Britannian ensimmäinen henkilö, joka kuoli tiikerin kynsissä. Tiikeri kuului paikkakunnalle saapuneen kiertävän sirkusseurueen villieläinkokoelmaan, ja tarinan mukaan raateli Hannahin kyllästyttyään tytön härnäämiseen.

Menagerie

Voisin kuiskata korvaasi villieläimiä, ja kuunnella kuinka ne laukkaavat siellä, metelöivät aivoihisi asti ja haukkaavat ohimennessään paloja ajatuksistasi. Ja kuunnella kuinka ne ovat villejä, eivätkä tule takaisin kun kutsun niitä nimiltä, joita niille ei ole vielä annettu. Ne eivät ole muodoltaan minkäänlaisia, ainoastaan raidallisiä ja pilkullisia, ja joskus jotain siltä väliltä. Ne purkautuvat kudotuista ryijyistä ja taivuttavat villieläimen voimillaan kaltereita ranskalaisen kuninkaan villieläingalleriassa. Kuningas on nukahtanut ranskalaisen ateriansa ääreen, ja nyt odotetaan maanjäristystä, joka järjestää loput, järjestää elollisille olennoille jonkin mahdollisuuden

Mies joka möi maailman

Tänä sunnuntaina yksi Bowie-lemppareistani: The Man Who Sold The World.

Muita sunnuntailemppareita täällä.

That's the middle age mambo

Sophie Tucker, the last of the red hot mamas, täyttää tänään 126 vuotta. Minä puolestani rysäytän keski-ikään 35:llä ikävuodella.

Tuoretta painomustetta

Perjantaina ilmestyvän Särön 3/2009 teema on Kritiikkiä ja neroutta. Se näyttää tältä (hieno!) ja on taatusti mielenkiintoinen: asiaa mm. savantismista, hulluudesta ja musiikin vaikutuksista aivotoimintaan. Särössä on ensi kertaa myös värillisiä sivuja. Ja se minun vaatimaton panokseni siellä ihan lopussa.

Särön sisältöön voi tutustua tarkemmin täällä. Ja lehden irtonumeronhan voi tilata postimaksutta kotiin. Jibii!

Here comes Bob Dylan's ghost again

Joan Baez: Diamonds and Rust

Muita sunnuntain suolaisia täällä.

Inside all of us is a Wild Thing!

Spike Jonzen elokuva Where the Wild Things Are, joka perustuu Maurice Sendakin samannimiseen lastenkirjaan, sai Hesarin kriitikon haukottelemaan:

Hirviöiden välillä käydään amerikkalaisen oloista psykodraamaa. Välillä tuntuu siltä, että istuisi kuuntelemassa nelimetristen hirviöiden terapiaistuntoa, jossa ne käyvät läpi neuroosejaan. 

Sellainen haukotuttaa pahasti.

Netissä julkaistun kritiikin synnyttämässä lyhyessä keskustelussa (tätä kirjoittaessa 9 kommenttia) elokuvan nähneet ovat pääsääntöisesti toista mieltä. Yksi kertoo sen olleen "ihana, lumoava ja liikuttava", toisen mielestä se oli "taianomainen, kuin uni josta ei halunnut herätä" ja kolmannen mukaan "upea, älykäs ja koskettava".

Vaikka nettilehtien kommentointi- ja keskustelupalstat tuntuvat yleensä toimivan lähinnä ihmisten kiukun- ja turhaumienpurkamiskanavina ja yleisinä sonnatäyttöastioina, kritiikkien kohdalla keskustelumahdollisuus palvelee mitä mielekkäimmällä tavalla; nuiva kritiikki sai vastaäänensä, ja tässä tapauksessa vastaäänet vakuuttivat minut paremmin kuin itse kritiikki. Tämä elokuva on nähtävä!

Ja tässä on traileri.

So long, Joulu!

Ja miltä he todella näyttivät

Ang Leen elokuvassa Brokeback Mountain (2005) Ennis Del Maria näyttelee Heath Ledger. Ennis näyttää tältä.

Jack Twistia näyttelee Jake Gyllenhaal. Jack näyttää tältä.

Yhdessä he näyttävät tältä.

Elokuva perustuu Annie Proulxin novelliin Brokeback Mountain (teoksessa Lyhyt kantama, Otava 2001). Proulx kuvaa hahmojaan näin:

Ennisillä oli kyömynenä ja kapeat kasvot. Hän oli nuhruinen ja hieman lysyrintainen, tasapainoitteli lyhyttä vartaloa pitkien harppimaisten jalkojen varassa, mutta hän oli lihaksikas ja notkea, kuin tehty hevosen selkään ja tappeluihin.

Ja Jackia:

Ensi näkemältä Jack vaikutti ihan mukavalta kiharapäineen ja karkeine nauruineen, mutta pieneksi mieheksi hän kantoi aikamoista painoa keskiruumiissaan ja hänen hymynsä paljasti töröhampaat, eivät niin pahat että olisi voinut syödä popcornia pullonkaulasta mutta huomiota herättävät.

Sunnuntaiklassikko: nostalgiaa teinivuosilta

New Order ja True Faith, kahdenkymmenen vuoden takaa, jolloin olin n. 15-vuotias. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä ylpeämpi osaan olla teini-ikäisestä itsestäni, jonka musiikkimaku ei mennyt luokkakavereiden musiikkimaun perässä (en tuntenut yhtäkään ikäistäni, joka olisi kuunnellut samaa musiikkia kuin minä). Tämä sykähdyttää edelleen. Tai sanotaanko uudelleen.

Muita sunnuntaisykähdyttäjiä löytyy täältä.

Lupaukset

sellainen jonka voi pitää tai sitten rikkoa

elät vain täysillä

panostusta tuulivoimaan: ääriviivoitta hulmuava sinä

unohda menneet virheet

kaaviot ja patentit

kehitä muutosvalmiuttasi!

vähemmän shoppailua

mekkosi ja hattusi sulautuvat profiiliin

elät täysillä

osallistut tapahtumiin

shakkiruudut, portaikot ja käytävät

pelit ja tilapäivitykset

tuovat luokse ja vievät pois - eksyt

kepeästi, olet harkinnut kulutuslakkoa

mutta vasta harkinnut

ja tupakkalakkokin voi alkaa

kun aski sopivasti tyhjenee

minulla ei ole hajuakaan mitä tässä lupaisi

kaiken rauhallinen edistys ja järjestys

säännölliset ateriavälit

kautta kiven ja kannon

Öppnajaiset

Taikuri jotenkin alkaa heilutella taikasauvojaan. Hänellä ei oikeastaan ole lupaa taikoa, mutta mehän vaikenemme siitä visusti. Shhh!