Näytetään tekstit, joissa on tunniste Runotorstai. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Runotorstai. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. toukokuuta 2010

Agentti 355

Hänen todellinen identiteettinsä on tuntematon; vähänpä tiedetään tästä mystisestä naisesta. Ehkä hän parveili muiden naisten joukossa jonkun myöhemmin vakoojaksi todetun ja hirtetyn upseerin ympärillä, jonkun vallankumouksen pyörteissä. Tai ehkä jonkun toisen maailman sodan.

Ehkä hänen nimensä oli Betty ja hän oli jonkun tärkeän perheen serkkutyttö. Tai Muriel. Ehkä hän puhui täydellistä ranskaa ja ehkä hänet rekrytoitiin kielitaitonsa vuoksi. Ehkä hän oli hiljainen, terävä, kiinnostunut, viehättävä ja älykäs tyttö. Ehkä hän oli valpas muttei kovin käytännöllinen. Itsenäinen, periksiantamaton ja lämmin.

Kokemattomuutensa vuoksi hän tarvitsee koulutusta mutta hän on lupaava. Hän hallitsee morsetuksen ja mekaaniset sovellukset. Hän hallitsee käytännöllisen, huomiotaherättämättömän pukeutumisen. Ehkä hän työskentelee niin ahkerasti ja periksiantamattomasti että uupuu vähitellen, kalpenee ja joutuu sänkypotilaaksi.

Ehkä hänellä diagnosoidaan aivokalvontulehdus, ja ehkä hän tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa. Ehkä hänen hiipunut ihonsa muistuttaa koteloa, kuorta, harmaata haurasta pintaa, jonka alla solut käyvät ankaraa taistelua hävittääkseen todistusaineiston viimeistä solua myöten.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Huhtikuu

olen tuntemattomaan, olen

päiväyksiä, ajatus, sävel

                      pieni punainen kipinä ja

avatun ilmatilan hunnutar, olen

sireenejä kuolleesta

tuhkan lannoittamasta maasta

tuleman monta totena

                            siirrän kirdet ja jäät

                       työnnän tulvavesiä ja pääskysiä


suuret tuulispäät ja vilut minä teen

kietomalla uneliaita juuria ja sammakoita kevätsateella

lahoamasta samat kannattanut

tuntemattomana elon


olen valo, jonka suuret punaiset silmut

alkavat pilkistellä muiston ja pyyteen maasta

joka tarkoittaa kaskea; jyvässä kiipeää

valtaus


perjantai 2. huhtikuuta 2010

Pupa

Miten elää portaiden alla täydessä ymmärryksessä, kun ulkopuolella soditaan todellisuudessa. Metallin maku suussa ja kaaoksen humina maan kamaralla. Aamu ja tuskallisen sama muu. Minua kiinnostaa tuo lepovaihe, tuo yksinäinen kotelo, joka solu solulta kutoutuu itsekseen, todenmukaisilla ansoilla muumion olon, odotuksin lepoa lullaa. Mekaanisilla olennoilla koneiston kuuma uumen toimii, samat osat kuluvat aina, monotoninen palava sisin. Onlinessa asia kaikki, sisin rata, kaikkein salaisin osa, kiertorata, oikeanlaisia niks naks, sallimuksen satu mua. All is full of love.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Tuli vaan

niuukkiinu tukkaaj lun

sun halvunta jasmiles salo   mullta

tuli kin       lauljut aikeeltatl      suus

lukn kin jansellja las ja uon ja las jalan jalan jalan

jaavan uon    alla liun salmiinj

jon  pal     sallakkaen     tulkin

vihkaa vaiin    kin  kin

torstai 25. helmikuuta 2010

Illat pienien pöytien ääressä

helttasieni, joka lahottaa havupuita

pieni kylä, taloja

painautuneina toisiaan vasten

galaksijoukko, lauma lampaita

vyyhti, solmut, taikureiden kaikki pienet apuvälineet

ja sormet

pienien pöytien ääressä, pienien pöytälamppujen

korttipakkojen

ihmisjalat kasvavat nykivin liikkein

uneksivat silmät kurkottavat kohti taivasta

valon ja pimeyden kerroksia

vieraskirjoja, hulmuavaa väkeä

galaksijoukko

lampaiden ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä

torstai 18. helmikuuta 2010

Pieni otus

alkumerestä ponnistanut pieni otus

matkalla avaruusaluksen sylissä

niin pienet varpaat ja sormet

ettei niiden jäkiä voi nähdä ilman suurennuslasia

niin pieni otus ja lasin takana

jättiläisnenä, jättiläisten maa


torstai 11. helmikuuta 2010

Näyt palasina rannassa

näyt palasina rannassa

sinua hajallaan siellä, täällä

ja tuolla pilkahtaa sinua

mäntyjen ja valon välissä


ravistat hiuksistasi tiiroja

maailman pisimmillä sormilla sirottelet saaria

mielesi mukaan

ja pelastat pääskysenpojan

sinun kivesi ovat sileitä ja jokaisessa yksi kops


maailman pisimmillä varpailla kiipeät rannasta aamuun

ja hiivit leivän, kahvin, kahvipavun

torstai 4. helmikuuta 2010

Sellainen juoni

katson sitä kämmenelläni, se on sellainen juoni

etusormen ja peukalon välissä


olen kävellyt Prisman ohi hämärässä ja silloin alkoi

sataa lunta

ja lunta, kävelyä vaikeutti

se miten sydän hakkasi ja miten halusin

kuunnella sitä yhtä hiutaletta joka teki matkaa

avaruuden halki jne.

kuin pieni kulkukoira


haudat löytyvät pienen etsiskelyn jälkeen

siellä ne sydämet läpättävät roudan läpi, taas

ja kertovat miten ollaan hiljaa

maassa maan tavalla


ja miten astutaan ovista

samaan aikaan oikein

hattu pois päästä


uusi vuosikymmen päähän

exästä enemmän ex

se on jämpti nii


miten leivotaan sellainen suklaakakku

jossa on 250 g suklaata (vähintään) ja 200 g voita

munia, sokeria, kahvia

vähän chiliä mutta se on salaisuus


salaisuudet karkaavat joskus avaruuksiin

niitä saa vapaasti sieltä kauhoa

ne ovat kulkukoiria


chiliä peukalon ja etusormen välissä

Non, je ne regrette rien