Spike Jonzen elokuva Where the Wild Things Are, joka perustuu Maurice Sendakin samannimiseen lastenkirjaan, sai Hesarin kriitikon haukottelemaan:
Hirviöiden välillä käydään amerikkalaisen oloista psykodraamaa. Välillä tuntuu siltä, että istuisi kuuntelemassa nelimetristen hirviöiden terapiaistuntoa, jossa ne käyvät läpi neuroosejaan.
Sellainen haukotuttaa pahasti.
Netissä julkaistun kritiikin synnyttämässä lyhyessä keskustelussa (tätä kirjoittaessa 9 kommenttia) elokuvan nähneet ovat pääsääntöisesti toista mieltä. Yksi kertoo sen olleen "ihana, lumoava ja liikuttava", toisen mielestä se oli "taianomainen, kuin uni josta ei halunnut herätä" ja kolmannen mukaan "upea, älykäs ja koskettava".
Vaikka nettilehtien kommentointi- ja keskustelupalstat tuntuvat yleensä toimivan lähinnä ihmisten kiukun- ja turhaumienpurkamiskanavina ja yleisinä sonnatäyttöastioina, kritiikkien kohdalla keskustelumahdollisuus palvelee mitä mielekkäimmällä tavalla; nuiva kritiikki sai vastaäänensä, ja tässä tapauksessa vastaäänet vakuuttivat minut paremmin kuin itse kritiikki. Tämä elokuva on nähtävä!
Ja tässä on traileri.
