Sunnuntaiklassikoissa kaivattiin rakkauslauluja. Maailmassa on niin paljon hyviä rakkauslurituksia, että parasta ei mitenkään voi valita. On vain valittava joku. Tämä on kai sitten hullua rakkautta. Kate Bush on tietysti jumalatar ja Emily Brontën Humiseva harju on yksi maailmankaikkeuden parhaista kirjoista.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
9 kommenttia:
Tää biisi on omalla tavallaan maaginen, mutta yhä aina toimii. Ajan hammas on hieman sitä puraissut, mutta ei niin että se haittaisi.
Ajattelin muuten ensimmäisen kerran tänään kun kuuntelin sen, että totta, ajan hammas on ehkä hivenen nakertanut sitä kulmasta. Mutta ei tosiaan niin, että haittaisi!
Kate Bush on eräs joista pidän hyvin paljon. Hullurakkaus -teema sekä sen variaatiot eivät maailmasta katoa...;)
Toimii edelleen, hyvä valinta.
Munkin mielestä toimii.Ennen pidin enemmän, ja oli albumikin,mutta edelleenkin Katea voi kuunnella.
Katen ääni on niin ihmeellinen, että se vie mennessään sinne nummille. Upeaa.
Peikkokin tykkää pensaista, mutta ei kaikista. Tämä soi hauskasti.
"...Out on the wiley, windy moors
We'd roll and fall in green.
You had a temper like my jealousy
Too hot, too greedy.
How could you leave me,
When I needed to possess you?
I hated you. I loved you, too..."
Noh tämä aivan rakkausklassikko-kamaa. Katen upea pantomiimiesitys kuuluis biisiin, mutta video on näköjään poistettu tuubista.
Oi oi, palaa vahvoja muistoja mieleen, myös se mystinen, alkuperäinen leffa joka repi veriset jälkensä lapsuuteni ranteisiin....
Lähetä kommentti