katson sitä kämmenelläni, se on sellainen juoni
etusormen ja peukalon välissä
olen kävellyt Prisman ohi hämärässä ja silloin alkoi
sataa lunta
ja lunta, kävelyä vaikeutti
se miten sydän hakkasi ja miten halusin
kuunnella sitä yhtä hiutaletta joka teki matkaa
avaruuden halki jne.
kuin pieni kulkukoira
haudat löytyvät pienen etsiskelyn jälkeen
siellä ne sydämet läpättävät roudan läpi, taas
ja kertovat miten ollaan hiljaa
maassa maan tavalla
ja miten astutaan ovista
samaan aikaan oikein
hattu pois päästä
uusi vuosikymmen päähän
exästä enemmän ex
se on jämpti nii
miten leivotaan sellainen suklaakakku
jossa on 250 g suklaata (vähintään) ja 200 g voita
munia, sokeria, kahvia
vähän chiliä mutta se on salaisuus
salaisuudet karkaavat joskus avaruuksiin
niitä saa vapaasti sieltä kauhoa
ne ovat kulkukoiria
chiliä peukalon ja etusormen välissä
Non, je ne regrette rien
13 kommenttia:
Ei, en kadu mitään.
Näin se on oltava.
Tiivis kahdeksanviikkoinen, soljuvaa, kulkevaa, tuntevaa.
ajatus kahdeksan viikon päiväkirjasta antaa runolle hyvän kerronnallisen voiman. pidin yksityiskohtien voimasta ja jatkumoista, kuten lumisateen ja sydämenläpätyksen rinnastuksesta, joka sai välittömästi ajattelemaan jyrki pellisen runoa "Olet lumikuuro / ja läpättävät valkoiset tähdet" - et välttämättä viitannut pellisen tekstiin, mutta sait samankaltaisen kuvaston läpättämään uuteen tahtiin, ainakin minun mielessäni.
pidän!
Tämä on makia!
Luonnosmainen teksti polveilee jännästi kuin lumeen tallattu polku haaroittuen jonain hetkenä, yhtyen taas jonain toisena. Siellä täällä näkyy pieniä yksityiskohtia, jotka liikkuvat ja muuttuvat ja hejastelevat taas uusia yksityiskohtia tai muistumia. Oikein mielenkiintoinen ja elämää täynnä oleva runo!
Kakku on hyvää, sitä ei tarvitsekaan katua :)
Lumihiutaleen kuiskauksia....
Keskitalven tarina, pitkä matka avaruuden halki.
Hienoa.
Elämähän ei ole pelkkä suklaakakku voineen ja suklaineen. Pieni ripaus chiliä maustaa kakkua ja elämää, siinä se juoni. Pidin, paljon erilaisia tunteita on runossasi läsnä.
Chilisuklaakakkua syödään, eikä kaduta.
(oliko tämä katkelma pidemmästä tekstistä, jotenkin näen sen niin)
Kakku karkaa avaruuksiin jos reseptiä ei muista, mutta eipä tule kaduttavaakaan.
Tämä oli jotenkin tosi sattuva kuva haudasta:
"siellä ne sydämet läpättävät roudan läpi, taas
ja kertovat miten ollaan hiljaa
maassa maan tavalla"
Ja taas olet yhdistellyt raikkaasti kuluneita fraaseja uusiin yhteyksiin..
…hattu pois päästä…uusi vuosikymmenen päähän on hauskasti kaksimerkityksinen. Hyvä!
Tykkäsin paljon. Elämää rakastava runo. Chiliä!
Minäkin jäin kuuntelemaan, mitä se pitkän matkan kulkenut hiutale sinulle puhui.
Runossasi on hienoja siirtymiä säkeistöstä toiseen, myös säkeestä toiseen.
Syvällistä kerrottavaa muutamalla sanalla, se on runoa.
Nyt laitan sinut sanataikuri mieleeni, että tiedän tulla ensi viikollakin lukemaan runosi :-)
Tosi hyvä runo. Pitkä haudutus pienellä lämmöllä antaa loistavan lopputuloksen. Samaa mieltä oikeastaan kaikkien edellisten kommentoijien kanssa.
Suklaa ja chili kuuluvat ehdottomasti yhteen : karvas ja tulinen maku. Ja salaisuutemme vaeltavat paraikaakin avaruudessa kohti lähitähdistöä, ainakin ne jotka on kerrottu radioaalloilla.
Lähetä kommentti