Mullekin tuli mieleen ensin matka ja sitten joku star trek! Elämä on tähtimatka vailla vertaa. Pienet otukset kuljemme täällä tuntosarvet pystyssä vielä aikuisenakin.
Peikko mietti mitä se osaisi tuosta sanoa. Se on aina niin sanaton kipeiden asioiden edessä. Vaikka runo ei ole kipeä, se kertoo sellaisista asioista. Kuitenkin uskoen elämään. Peikko ei kuitenkaan keksi mitään sanottavaa ja se vaan piirtää tänne näitä kirjaimia.
14 kommenttia:
Kuvaa kiehtovasti uuden elämän ihmettä, matkaa joka on alkamassa!
Hauska scifi-tunnelma.
Mullekin tuli mieleen ensin matka ja sitten joku star trek! Elämä on tähtimatka vailla vertaa. Pienet otukset kuljemme täällä tuntosarvet pystyssä vielä aikuisenakin.
Jättiläisnenä! Niin, siltä se varmaan näyttää.
Jännä runo, reaalifantasiaa :)
Taas niin ihana ja aiheen mukainen kuvaus!
Peikko mietti mitä se osaisi tuosta sanoa. Se on aina niin sanaton kipeiden asioiden edessä. Vaikka runo ei ole kipeä, se kertoo sellaisista asioista. Kuitenkin uskoen elämään. Peikko ei kuitenkaan keksi mitään sanottavaa ja se vaan piirtää tänne näitä kirjaimia.
Hauska kuvamaailma. Mietin tuota alkumerestä ponnistamista. Ehkä jokin muu,vähemmän ponteva verbi olisi paikallaan?
Hmm, Pasanen, ehkä lipuminen? Puhut asiaa, lipuminen voisi olla parempi. Kiitos!
Hieno, lämmin runo.
Jättiläisten maahan matkalla. Hienosti kuvattu.
kyllä se ponnistusta on, elämän alku... keskoskaappi kuin avaruusalus...ihastuttavasti kuvattu!
Tämäpä oli ihana ♥ Hymyilytti ja kyynellytti yhtäaikaa :')
Vähän samantapaisia näkökulmia meillä tuli. Vastasyntynyt keskonen on muukalainen vieraassa ja alkuun myös vihamielisessä maailmankaikkeudessa.
Herkkä, kaunis runo, mutta ennen kaikkea hyvä kokonaisuus, hyvä runona.
Lähetä kommentti