New Order ja True Faith, kahdenkymmenen vuoden takaa, jolloin olin n. 15-vuotias. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä ylpeämpi osaan olla teini-ikäisestä itsestäni, jonka musiikkimaku ei mennyt luokkakavereiden musiikkimaun perässä (en tuntenut yhtäkään ikäistäni, joka olisi kuunnellut samaa musiikkia kuin minä). Tämä sykähdyttää edelleen. Tai sanotaanko uudelleen.
Muita sunnuntaisykähdyttäjiä löytyy täältä.
