helttasieni, joka lahottaa havupuita
pieni kylä, taloja
painautuneina toisiaan vasten
galaksijoukko, lauma lampaita
vyyhti, solmut, taikureiden kaikki pienet apuvälineet
ja sormet
pienien pöytien ääressä, pienien pöytälamppujen
korttipakkojen
ihmisjalat kasvavat nykivin liikkein
uneksivat silmät kurkottavat kohti taivasta
valon ja pimeyden kerroksia
vieraskirjoja, hulmuavaa väkeä
galaksijoukko
lampaiden ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä
8 kommenttia:
galaksijoukko, lauma lampaita. Samalla rinnastus ja erilliset rykelmät. Lopussa äänien rykelmä. Hyviä elementtejä.
Minä jäin sinne suuren puun alle vahtimaan, etteivät lahottajasienet mene liian pitkälle.
Sieltä on hienot näkymät taivaalle, lammashakaan, ja vaikka minne, mitä kerrot.
Minua kiinnostaa myös valojen ja pimeyden kerrokset ja galaksijoukko tietenkin.
Tämän runon mukana pääsee moneen paikkaan, se on heinoa :-)
puut, kylä, talot, lampaat, ihmiset.... galaksi, pöydät, kortit..
elämä, joukko rykelmiä
Talot painautuneena toisiaan vasten. Hienosti laitettu. Jollain tavalla ymmärrän lampaat talojen sisälle määkimään. Ihmiset määkivät ja pelkäävät elää.
Paljon erilaisia "rykelmiä", isoja ja pieniä, kaoottisen väljästi toisissaan.
Joukossa on turvallista, talotkin sen tietävät, painautuvat toisiaan vasten.
Tai sitten ei.
Ääääää.
Paljon mielikuvia runossasi, kiitos.
ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ä-ni
Tipahdin. Korkeelta ja kovaa.
Lähetä kommentti