näyt palasina rannassa
sinua hajallaan siellä, täällä
ja tuolla pilkahtaa sinua
mäntyjen ja valon välissä
ravistat hiuksistasi tiiroja
maailman pisimmillä sormilla sirottelet saaria
mielesi mukaan
ja pelastat pääskysenpojan
sinun kivesi ovat sileitä ja jokaisessa yksi kops
maailman pisimmillä varpailla kiipeät rannasta aamuun
ja hiivit leivän, kahvin, kahvipavun
14 kommenttia:
Tämän kirjoitti se lyyrisempi minä.
Loistava. Varsinkin tuo jokaisessa yksi kops. Lyyrinen minäsi osaa!
Lyyrinen Vatsa :-)
Tykkäsin runosta. Näyt palasina rannassa, on mukavan monitulkintainen. Onko kyseessä pelkkä näky?
Kiitos, Railaterttu.
Kiitos, erikeeper. Alunperin ajattelin sen merkityksessä "sinä näyt", mutta sitten huomasin että siihen tulee kivasti tuo "näky" merkityskin. Olkoon avoin. Tämä on vähän niinkuin runomuotokuva.
Ihana!
Aamukahvin tuoja/luoja kasvaa kuviksi.
Siivellisiä sanoja, lentävät lehmustoon, näyttävät näyn, löytävät ystävän.
Kiitos.
Kaunis ja tuore kuin juuri murskattu kahvipapu!
Peikkokin näki kaksi merkitystä ekassa säkeessä. Se teki koko tekstistä monitulkintaisen. Sa sai peikon ja hiipimään. Hiljaa.
Hauskaa luontomystiikkaa!
Ystävistä parhaimia on luonto.
Kaunis ystävyys
Yritän taas kommentoida runoasi - tietotekniset ongelmat ovat tuhonneet tähänastiset yritykseni. Se on ilmava ja valoisa, sellainen että meikäläisellä synkistelijällä tulee kateellinen fiilis kun en osaa kirjoittaa tuollaisia. Sanalla sanoen hyvä.
Muttemmä silt haluis et mun frendilt lentäis mitään lokkei fledast.
Kiitos kaikille kommenteista!
Jess!
Lähetä kommentti