lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kidukset

Hänen vaatteensa on kudottu portaikoista, shakkiruuduista, linnunluista ja simpukoiden puheesta. Tällaisen mekon tuhansien viivojen kampamaiset vedot ovat intohimossaan äkkisyviä; jos annat silmäsi niille kokonaan, huimausta riittää silmänkantamattomiin. Jos kiipeät, voit kompastua poimuihin ja nyrjäyttää nilkkasi. Voi olla ettei sinulla ole jalkoja lainkaan, vain merenneitomainen asento, huojuva pyrstönalku. Kun tuuli vie hatun, hevoset sulkineen, tädit kitoineen, suomuineen, kalan selkänikamista pujotettuine kaulanauhoineen, kokonaisen hurjistuneen salaisuusparven, tuntuu kuin olisi yksin kynttilän valaisemassa kammiossa, aivan sijoiltaan hiilipiirustuksen ääressä, jota rakkaudennälkäinen myrsky raapii auki. Huomaat huojuvasi siinä, tuuleen kudotussa vaatteessa.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Hänestä sinuun. Ja myrsky soi.

Liplatus kirjoitti...

Jos Meillä olisi pyrstö, niin todennäköisesti olisi myös kidukset. Pohdintoja herättävä runoilu.

Tulin blogiisi K50 blogin taustakuva pohdintojen innoittamana.
Kirjasin muuan päivä sitten harjoitteluni blogitaustan vaihdosta blogiini talteen, myös oman valokuvan vaihdosta blogiini.
Tervetuloa tutustumaan.