maanantai 24. toukokuuta 2010

Simone

olen tainnut unohtaa tunnussanan, jotenkin

minä se olen:

olen ehkä kaksisiipinen, Pandoran lippaassa

tai taskussa nenäliina

tai soittorasiasta harppaava tyttö


olen ehkä kukkien vakooja

draamaa kahahtava häpyilevä

vaaksiaismieli

sellainen suloisuus yön nurkassa


olen ainutlaatuinen yhdistelmä kirjaimia

tieteellinen nimi joka litistyy kirjan välissä


ja yksi todellinen nimi: Simone

hän on töissä huoltamolla

syö suklaata kahvitauoillaan

hän tuntee Jeanetten ja Charlenen


ja tietää kuinka valo taittuu öljyssä

ja hänen rakkautensa on tulitikun kärjessä

ja hänen silmissään simsalabim

ja mitä yö tekee silmissä

niin mitä tekeekään yö?


mutta tämä ei ole ranskalainen kylä

omenapiirakassa on useita lisäaineita

helmat loppuvat lyhyeen

kenelläkään ei ole varaa oikeisiin laukkuihin

tyttäret ovat nahkatakkisia tyttöjä

tyttöjä vain, ei kukaan tiedä kenen tyttäriä


isoäidit ovat kaukana

mutta he jättävät aina kengännumeronsa

tai jonkun muun täsmällisesti sopivan muodon

siihen somaan laatikkoon yöpöydälle, korujen

ja kultahampaiden sekaan

15 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Aika hassua miten sitä koettaa aina etsiä salattuja merkityksiä. Voihan niitä tietty ollakkin, mutta olkoot salattuja. Kun hyväksyy tekstin tunnelman sellaisenaan niin kaikki on ohan hyvin.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Salattuja? Tai vain merkityksiä?

erikeeper kirjoitti...

Hienoja kuvia täynnä! Ollapa sellainen suloisuus yön nurkassa!
Rakkaus tulitikun kärjessä.
ja lopuksi ihastuttava isoäiti joka rakastaa aina.

Varmastikin osa laajempaa kokonaisuutta.. Siksi Simonet ja Jeanetet jäävät mulle vähän irrallisiksi hahmoiksi.

Mutta rakkaudesta tuossa kerrotaan ja hyvin. Omenapiirakan lisäaineet ja lyhyet helmat viittaavat selvästi... hmm.. neljänteen osapuoleen, aidan toiselle puolelle..

arleena kirjoitti...

Tänä päivänä ja tätä päivää on kaikki tämä.

pasanen kirjoitti...

Kiehtovia mielikuvia, maalaustaide nousi jotenkin esille.

Ilona Tammi kirjoitti...

ihania nuo minästä kertovat kielikuvat

todellisen nimen löytäminen vie runon lähemmäs arkea ja etännyttää samalla henkilön hän-promoniniksi - toimiva asennonvaihdos

ehkä karsisin säkeitä, jotka tulevat säkeen "ja yksi todellinen nimi: Simone" jälkeen

Muhadzir kirjoitti...

Minä taas tykkäsin nimenomaan niistä säkeistä jotka Ilona haluaisi karsia :

hän on töissä huoltamolla
syö suklaata kahvitauoillaan
hän tuntee Jeanetten ja Charlenen

Ne ovat ikään kuin akseli, jonka ympärillä koko muu runo pyörii. En myöskään jäänyt kaipaamaan laajempaa kokonaisuutta. Kaikki tämän jutun kannalta olennainen tuli sanottus Simonesta ja Jeannettesta ja Charlenesta.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Erikeeper näkee runon selvästi vaaleanpunaisten linssien lävitse:D Itselleni sävy on huomattavasti synkempi. Tai haikeampi.

@Ilona: kiitos että huomautit asennonvaihdoksesta, koska itse en sitä huomannut, joten se on tullut alitajuisesti:)

@Muhadzir: mulla on muita tekstejä Jeannettesta ja Charlenesta, joten kyllä tämä on osa isompaa kokonaisuutta. Mutta kiva jos kelpasi yksinäänkin.

Kiitos kommeista:)

Leonoora kirjoitti...

Kuten edellä on jo mainittu, runossa on tuoreita näkökulmia, kiinnostavia lauseita...

Kutuharju kirjoitti...

Pidän tosi paljon! Tää on niin tätä, aitoa, osuvaa Eleanooraa :)

Joku täällä kiinnitti huomioni erityisesti tuohon:
hän on töissä huoltamolla
--
Ja just siksi tajusin miten helkkarin hyvin nämä sopii siihen jatkoksi:

ja tietää kuinka valo taittuu öljyssä
ja hänen rakkautensa on tulitikun kärjessä
ja hänen silmissään simsalabim
ja mitä yö tekee silmissä
niin mitä tekeekään yö?

Valon taittuminen öljyssä, minkä valon? Tulitikun. Seuraa räjähdysmäinen palo, ja se palo on hänen silmissään, ja mikä se palo on, yön sytyttämä himo, ja mitä se tekee. seuraa räjähdysmäinen --

Eleanor Vatsa kirjoitti...

:)

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Pidin! Luontokuvat muuntuvat ovelasti osaksi mielenmaisemaa.

helanes kirjoitti...

"kahahtava, häpyilevä"

kavahtava, hapuileva

Ei tämä mitään tarkoita, se on vain vastaviesti, kommentti.

Muhadzir kirjoitti...

Toivottavasti saadaan joskus lukea lisää juttuja Jeannettesta ja Charletesta. Rupesin kiinnostumaan.

John kirjoitti...

Maistui elämältä :)