keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ajattelin Gelsominaa

Olen pleistoseenikausi, kehräävä pääkallo. Vaelsin juuri tänne haarautuvia reittejä pitkin, ja vaikka jotkut jäseneni joutuivat matkan varrella hukkaan, muutuin vähitellen matelijasta leukaluuksi, leukaluusta ihmiseksi. Olin jalkapari, poljin jalkaani askelen muottiin, etsin pohjaa ja piirsin puumerkkini saveen. Kasvatin kurkkuun pienenpienen ypsiloninmuotoisen kieliluun. Levitin punaa tasaisin väliajoin ja taisin ja tiesin. Keräsin kynsieni alle multaa, säilöin vatsaani 5000 vuotta sitten nautitun aterian. Levitin käteni ilmaan, muotoa kovertaen, eteenpäin kauhoen. Ja silmiä räpäyttämällä maailma muuttui. Prisman kassalla koodit lauloivat minulle omalla ohimenevällä murteellaan. Kämmenieni sisäpuolella sweatshopien tuoksu, olin niin kyllästynyt tekemään mitä ikinä huvittaa. Olin niin kyllästynyt, että ajattelin Gelsominaa.

2 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Sinulla on sitten jännä ajatuksen juoksu. Toiseksi edellisestä opikseni ottaneena en edes yritä ymmärtää. Luen vain. Mukavikseni.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Minäkin vaan kirjoittelen mukavikseni:-)