olen tuntemattomaan, olen
päiväyksiä, ajatus, sävel
pieni punainen kipinä ja
avatun ilmatilan hunnutar, olen
sireenejä kuolleesta
tuhkan lannoittamasta maasta
tuleman monta totena
siirrän kirdet ja jäät
työnnän tulvavesiä ja pääskysiä
suuret tuulispäät ja vilut minä teen
kietomalla uneliaita juuria ja sammakoita kevätsateella
lahoamasta samat kannattanut
tuntemattomana elon
olen valo, jonka suuret punaiset silmut
alkavat pilkistellä muiston ja pyyteen maasta
joka tarkoittaa kaskea; jyvässä kiipeää
valtaus
13 kommenttia:
Kuukausista julmin. Vaikka vie kesään.
Huhtikuu on hyppy, varsinkin tänä vuonna. Sillä on voimaa tehdä melkoisia siirtoja kuten runossa ilmaiset. (Kirde taitaa olla sisäpiirin juttu) Pidin, erityisesti lopetuksesta:jyvässä kiipeää valtaus.
Ajankohtaisuutta -tuhkan lannoittama maa, ilmatilan peittävä Islannin tuhka.
Huhtikuu.
Huh, voimakas runo, hienoja yksityiskohtia!
Peikko tykkää valosta ja sen ajattelemisesta. Se melkein ymmärsi, koki enempi.
Huhtikuulla on paljon tehtävää. Sehän muuttaa talven kevääksi.
Pidin runostasi.
Samaa mieltä kuin Uusitalo, voimakas runo. Upea kuvaus huhtikuusta. Tuo "kirde" jäi ihmetyttämään.
Kevät!!
Wägeviä sanoja tunteella höystettynä.
mielenkiintoisia yksityiskohtia huhtikuussa/runossa
Kirde, kirde, mikä kirde ?
Äkkiä nyt =)
Tykkäsin.
Kirde, kirde, mikä kirde ?
Äkkiä nyt =)
Tykkäsin.
Voih, mäkään en tiedä mitä kirde tarkoittaa! Se on joku vanha agricolalainen sana, olen tässä runossa lainaillut aika paljon sekä T.S. Eliotin Aution maan alkua "Huhtikuu on kuukausista julmin..." sekä jotain vanaa suomalaista runoa, joka muistaakseni oli Agricolan (äh, kun kadotin sen jo, tuli vaan guuglatessa vastaan). Ja ehkä se ei ole edes perusmuodossa kirde vaan taipuu vaan "kirdet"?
Lähetä kommentti