Miten elää portaiden alla täydessä ymmärryksessä, kun ulkopuolella soditaan todellisuudessa. Metallin maku suussa ja kaaoksen humina maan kamaralla. Aamu ja tuskallisen sama muu. Minua kiinnostaa tuo lepovaihe, tuo yksinäinen kotelo, joka solu solulta kutoutuu itsekseen, todenmukaisilla ansoilla muumion olon, odotuksin lepoa lullaa. Mekaanisilla olennoilla koneiston kuuma uumen toimii, samat osat kuluvat aina, monotoninen palava sisin. Onlinessa asia kaikki, sisin rata, kaikkein salaisin osa, kiertorata, oikeanlaisia niks naks, sallimuksen satu mua. All is full of love.
6 kommenttia:
Metamorfoosiko = kärsimys?
Tämä ei vastaa kovin hyvin haasteeseen, myönnetään.
En huomannut runossa metamorfoosia enkä kyllä kärsimystäkään. Huomasin sanojen maagisen soljunnan. Saat proosanmuotoisen runon hengittämään hyvin.
No eipä tuo kauhean selkeästi tule esille, mutta sanat lepovaihe, kotelo, muumiomainen ja otsikko Pupa (=kotelo) vihjaavat siihen.
Olit kadonnut jonnekin, mutta onneksi peikko löysi sinut taas.
Arvioimatta runoasi peikon mieleen tulikin ihan vanhoja juttuja. Se on näet kuullut, että ihmislasten pitää koulussa ollessaan väkisin lukea kirjoja ja runojakin, ja se tuottaa heille suurta kärsimystä. Siksi voisikon olla mielenkiintoista kirjoittaa runo, joka ei kertoisi kärsimyksestä vaan toteuttaisi sen. Tai vaikka jatkaa ajatusta muihin tunteisiin ja tunnelmiin (eikös runo aina kerro niistä?) ja kirjoittaa vaikka runo, joka toteuttaa rakkauden tai intohimon. Se voisi olla miälenkiintoista.
Hyvä idea, Peikko. Voihan se olla, että minäkin olen kirjoittanut monta runoa, joka aiheuttaa kärsimystä ja päänsärkyä jollekin. Tälläkin saattaa olla sellaisia vaikutuksia.
Lähetä kommentti