tiistai 6. huhtikuuta 2010
Shhh
Joskus maailma keikahtaa mistään riippumattomista syistä. Suorat kulmat, seinät ja ikkunat katoavat, mistään kulmasta ei pilkistä taivas. Kylään ei tule kukaan ja siipien saranoissa asuu hämäryys. Kahvikupit kutistuvat hiirille sopiviksi. Naapurit kuuroutuvat ja ovat niin hiljaa, ovet niin hiljaa. He ovat kaikki Anastasian perillisiä eikä kukaan tiedä heistä mitään - shhh!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Oho. Ehkä minun pitäisi tuntea Anastasia jotta ymmärtäisin tämän paremmin. (Jos on Anastasia-sadusta kyse, en ole koskaan saanut luettua sitä loppuun, se ei vaan puhuttele).
Mutta tämä sinun maailmasi puhuttelee. Kuiskaa ainakin. Kutistuvat kahvikupit ovat meillä todellisuutta (on siirrytty espressokuppeihin ;)
Anastasia, se Venäjän Anastasia. Mä en tiedäkään mitään Anastasia-satua.
Jollain lailla Anastasia liittyy Mannerheimiinkin, olikos se sen vaimo?
Miälenkiintoisia ajatusrakennelmia syntyy taas.
Kyllä kai, Peikko. Se oli sitten joku toinen Anastasia.
Lähetä kommentti