Ihmiset ovat luolassa viihtyviä, heikosti valoa heijastavia karheita, hämärässä haparoivia (kädellisiä) olentoja. Oleminen harjoitteluna osalle kaaos. He ovat korvakäytäviä, ripsikarvojen huojuntaa, huoltajien soraa kostealla ja pimeässä pulppuavia verilohkareita. He ovat ulokkeita ja ihon kasvillisuutta, harjoittelun alla sokea osa. Ja silmien siimes. Ja suonien pum pum. Nojatuoli kellahtaa erossa, siivet liian syvällä puhjetakseen.
3 kommenttia:
Silmien siimes tuntuu mukavalta. Tekisi mieli sanoa "haisee keltaiselta", mutta se ei olisi totta. Sininen voisi olla.
Miksei vihreältä?
Tässä on kyllä jotain pimeää. Siis ihmisessä. Mutta syvällä lymyävät siivet lupaavat jotain (mitä ei voi täyttää).
Lähetä kommentti