sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Menagerie

Voisin kuiskata korvaasi villieläimiä, ja kuunnella kuinka ne laukkaavat siellä, metelöivät aivoihisi asti ja haukkaavat ohimennessään paloja ajatuksistasi. Ja kuunnella kuinka ne ovat villejä, eivätkä tule takaisin kun kutsun niitä nimiltä, joita niille ei ole vielä annettu. Ne eivät ole muodoltaan minkäänlaisia, ainoastaan raidallisiä ja pilkullisia, ja joskus jotain siltä väliltä. Ne purkautuvat kudotuista ryijyistä ja taivuttavat villieläimen voimillaan kaltereita ranskalaisen kuninkaan villieläingalleriassa. Kuningas on nukahtanut ranskalaisen ateriansa ääreen, ja nyt odotetaan maanjäristystä, joka järjestää loput, järjestää elollisille olennoille jonkin mahdollisuuden

3 kommenttia:

Kutuharju kirjoitti...

No sen teit, kuiskasit korvaani villieläimet ja päässäni ne rymysivät ja näin niiden muodottomat hahmot, pelkät kiitävät juovat ja pilkut. Kuningasta en nähnyt sillä kuninkaat ovat tylsiä ja harmaita eikä minulla ole niille silmiä, maanjäristys varmaan nielee kylläisen kuninkaan jotta elämä voi viimein alkaa.

Miira kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta, Pisara! Ehdin taas pitkästä aikaa blogikierrokselle, enkä ollut tajunnutkaan, kuinka paljon olen kaivannut runojesi lumoavaa kieltä ja mystistä, fantastista maailmaa. Hieno runo, näin se joskus menee, viimeksi viikonloppuna...

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Joo, kuninkaat on tylsiä ja harmaita, Kutuharju, nielaiskoon maat ne!

Kiitos, Miira, hyvää uutta vuotta myös sulle! Kiva kun kävit, ja hei, pienenä mainoksena, että julkaisin juuri runon uudessa Särö-lehdessä (3/2009), joten jos haluat vaikka kurkata sitä, niin Tampereella Säröä myydään Akateemisessa kirjakaupassa. Särön irtonumeron voi myös tilata kotiin ilman postimaksuja ja vailla pelkoa siitä, että ne tuputtaisivat seuraavia numeroita sinulle. Voit katsoa tilausohjeet www.sarolehti.net.