Kidukset

Hänen vaatteensa on kudottu portaikoista, shakkiruuduista, linnunluista ja simpukoiden puheesta. Tällaisen mekon tuhansien viivojen kampamaiset vedot ovat intohimossaan äkkisyviä; jos annat silmäsi niille kokonaan, huimausta riittää silmänkantamattomiin. Jos kiipeät, voit kompastua poimuihin ja nyrjäyttää nilkkasi. Voi olla ettei sinulla ole jalkoja lainkaan, vain merenneitomainen asento, huojuva pyrstönalku. Kun tuuli vie hatun, hevoset sulkineen, tädit kitoineen, suomuineen, kalan selkänikamista pujotettuine kaulanauhoineen, kokonaisen hurjistuneen salaisuusparven, tuntuu kuin olisi yksin kynttilän valaisemassa kammiossa, aivan sijoiltaan hiilipiirustuksen ääressä, jota rakkaudennälkäinen myrsky raapii auki. Huomaat huojuvasi siinä, tuuleen kudotussa vaatteessa.

Hän oli saanut torven isoäidiltäsen

Runokaupunki-festivaali

Tampere täyttyy runoilijoista 7.-13.6.

Perinteisen Annikin Runofestivaalin (la 12.6.) ympärille on muodostunut kokonainen festivaaliviikko lukuisine tapahtumineen koko kaupungin alueella.

Myös muita taiteenlajeja sivutaan kuten tanssia, kuvataidetta, musiikkia ja valokuvaa.

Festivaalin päätöspäivänä sunnuntaina 13.6. esiintyy joukko Särön runoilijoita.

Pub Kahdet Kasvot (eli "Naamabaari") su 13.6. klo 19-22, Kauppakatu 14.

Esiintymässä ainakin:

Veera Antsalo

Hannimari Heino (punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa, ntamo 2009)

Riikka Heinonen

Marjo Heiskanen (Idiootin valinta(romaani), Siltala 2009. Runokokoelma ilmestyy syksyllä.)

Tuukka Hämäläinen (Moottorit, ntamo 2010)

Anne Mölsä

Ulla Ora

Teppo Paulasto

Juha Rautio (Olen matkinut kaikkia lintuja, Sanasato 2009)

Tervetuloa Runokaupunkiin!

Simone

olen tainnut unohtaa tunnussanan, jotenkin

minä se olen:

olen ehkä kaksisiipinen, Pandoran lippaassa

tai taskussa nenäliina

tai soittorasiasta harppaava tyttö

olen ehkä kukkien vakooja

draamaa kahahtava häpyilevä

vaaksiaismieli

sellainen suloisuus yön nurkassa

olen ainutlaatuinen yhdistelmä kirjaimia

tieteellinen nimi joka litistyy kirjan välissä

ja yksi todellinen nimi: Simone

hän on töissä huoltamolla

syö suklaata kahvitauoillaan

hän tuntee Jeanetten ja Charlenen

ja tietää kuinka valo taittuu öljyssä

ja hänen rakkautensa on tulitikun kärjessä

ja hänen silmissään simsalabim

ja mitä yö tekee silmissä

niin mitä tekeekään yö?

mutta tämä ei ole ranskalainen kylä

omenapiirakassa on useita lisäaineita

helmat loppuvat lyhyeen

kenelläkään ei ole varaa oikeisiin laukkuihin

tyttäret ovat nahkatakkisia tyttöjä

tyttöjä vain, ei kukaan tiedä kenen tyttäriä

isoäidit ovat kaukana

mutta he jättävät aina kengännumeronsa

tai jonkun muun täsmällisesti sopivan muodon

siihen somaan laatikkoon yöpöydälle, korujen

ja kultahampaiden sekaan

Ajattelin Gelsominaa

Olen pleistoseenikausi, kehräävä pääkallo. Vaelsin juuri tänne haarautuvia reittejä pitkin, ja vaikka jotkut jäseneni joutuivat matkan varrella hukkaan, muutuin vähitellen matelijasta leukaluuksi, leukaluusta ihmiseksi. Olin jalkapari, poljin jalkaani askelen muottiin, etsin pohjaa ja piirsin puumerkkini saveen. Kasvatin kurkkuun pienenpienen ypsiloninmuotoisen kieliluun. Levitin punaa tasaisin väliajoin ja taisin ja tiesin. Keräsin kynsieni alle multaa, säilöin vatsaani 5000 vuotta sitten nautitun aterian. Levitin käteni ilmaan, muotoa kovertaen, eteenpäin kauhoen. Ja silmiä räpäyttämällä maailma muuttui. Prisman kassalla koodit lauloivat minulle omalla ohimenevällä murteellaan. Kämmenieni sisäpuolella sweatshopien tuoksu, olin niin kyllästynyt tekemään mitä ikinä huvittaa. Olin niin kyllästynyt, että ajattelin Gelsominaa.

Agentti 355

Hänen todellinen identiteettinsä on tuntematon; vähänpä tiedetään tästä mystisestä naisesta. Ehkä hän parveili muiden naisten joukossa jonkun myöhemmin vakoojaksi todetun ja hirtetyn upseerin ympärillä, jonkun vallankumouksen pyörteissä. Tai ehkä jonkun toisen maailman sodan.

Ehkä hänen nimensä oli Betty ja hän oli jonkun tärkeän perheen serkkutyttö. Tai Muriel. Ehkä hän puhui täydellistä ranskaa ja ehkä hänet rekrytoitiin kielitaitonsa vuoksi. Ehkä hän oli hiljainen, terävä, kiinnostunut, viehättävä ja älykäs tyttö. Ehkä hän oli valpas muttei kovin käytännöllinen. Itsenäinen, periksiantamaton ja lämmin.

Kokemattomuutensa vuoksi hän tarvitsee koulutusta mutta hän on lupaava. Hän hallitsee morsetuksen ja mekaaniset sovellukset. Hän hallitsee käytännöllisen, huomiotaherättämättömän pukeutumisen. Ehkä hän työskentelee niin ahkerasti ja periksiantamattomasti että uupuu vähitellen, kalpenee ja joutuu sänkypotilaaksi.

Ehkä hänellä diagnosoidaan aivokalvontulehdus, ja ehkä hän tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa. Ehkä hänen hiipunut ihonsa muistuttaa koteloa, kuorta, harmaata haurasta pintaa, jonka alla solut käyvät ankaraa taistelua hävittääkseen todistusaineiston viimeistä solua myöten.

Varassa ja vaarassa

enhän horjahda enhän

kun lintu koputtaa rinnassani, valoa hellästi halki

poikki, pinoon ja lomittain ennusmerkit ja rakkausainekset

sykkö hiuksia ja hampaita kuuloetäisyydellä

yllättävissä paikoissa kalinaa, se oppii puhumaan ja putoamaan

saa korvaansa jotain

höyhenenkevyttä, poskiin ilma-

kuoppia

varassa ja vaarassa

erityinen paikka, jonka eläin on valinnut tai rakentanut suojaamaan

itseään tai poikasiaan ulkomaailmaa vastaan